”En pysty kirjoittamaan mielenkiintoista blogi-tekstiä, olen huono ilmaisemaan itseäni, kielioppikin menee varmasti väärin, eikä sitä kukaan kuitenkaan halua lukea…”

Minkälaista on toiminta tältä ajattelupohjalta? Entä miten toimia, kun tipahtaa itseään, kykyjään ja mahdollisuuksiaan vähättelevään ajatteluun?

Olen elänyt vuosia kiinni tässä vähättelevässä ajattelussa kykenemättä kuvittelemaan edes, että voisin valita toisen tavan ajatella. ”Miten joku niinkin surkea voisi ikinä pystyä mihinkään?” Oli yleinen suhtautumiseni, kun elämä tarjosi mahdollisuuksiaan, ja minä ummistin niille silmäni. En välittänyt itsestäni ja käyttäytymiseni oli itsetuhoista. Ajattelin ja toimin kuin arvottomuus ja surkeus olisivat olleet veressä asti.

Tapa ajattella, että meillä on jo kaikki tarvitsemamme voimavarat ja kyvyt valmiina, joskus vain saatamme tarvita apua niiden käyttöön saamisessa tuli NLP :n kautta.

Jossain vaiheessa myös ymmärsin, että on rohkeutta pyytää apua ja tukea tarvittaessa. Avun ja tuen tarve ei vie pois rohkeutta. Muiden ihmisten tuki onkin ollut korvaamattoman tärkeää elämän laadun ja oman kasvun kannalta. Kun kohtasin ihmisä, jotka tuntuivat ja näyttivät onnelliselta aloin tarkkailla, kuinka he ajattelivat, toimivat ja suhtautuivat elämään.

Huomasin, että vastoinkäymisten kohdalla on mahdollista valita, kuinka niihin suhtautuu ja mitä niistä ajattelee.

Tänä päivänä elän onnellista elämää. Uskallan mennä kohti unelmiani ja elää niitä todeksi. En ole mikään erikoistapaus, enkä ydinfyysikko – Jos tämä muutos on ollut mahdollinen minulle, se on mahdollinen kenelle tahansa muullekin. Jos minä pystyin siihen, pystyt varmasti sinäkin!

Ps. Muista, että pienikin muutos, oli se sitten vaikka elintavoissa, asenteessa tai ihmissuhteissa voi saada aikaan ison muutoksen – elefantti syödään pala kerrallaan… 🙂